tiistai 30. syyskuuta 2008

Hei me käännytään!

3,5 kk vanhalla Otolla onkin nyt hallussaan tärkeä taito. Otto osaa kääntyä selältään vatsalleen. Välillä kädet jäävät vähän huonosti mahan alle mutta monta kertaa on käännös jo onnistunut kunnolla. Kuvassa iloinen poika onnistuneen suorituksen jälkeen. Toinen uusi taito on puhaltaminen eli kun tuttipullosta syöminen ei huvita sen voi ilmaista puhaltamalla pulloon.

Toissa yönä tapahtui kummia. Heräsin kolmen aikaan kummalliseen jumpsutukseen ja nousin sitä ihmettelemään. Ääni kuului keittiöstä. Astianpesu kone oli käynnistynyt vaikkei ollut päällä ja vaikka luukku oli auki, se koitti pumpata vettä mutta onneksi hana oli kiinni. Lopetti metelöinnin vasta kun kiskottiin töpseli seinästä. Nyt odotellaan korjaajaa, onneksi on takuuta vielä jäljellä. Äsken jo soitti yksi takuukorjaaja, mutta hän oli turkulainen ja totesi vaan etteivät he Turusta lähde Espooseen koneita korjaamaan. No eivät tietenkään. Viesti oli eksynyt väärään paikkaan kun kone on ostettu Turusta.


tiistai 16. syyskuuta 2008

Läheltä piti tilanne

Asuntonäytöissä kiertelyssä on se huono puoli, että kohdalle saattaa sattua hyvä ja kiinnostava asunto. Niin kävi meille sunnuntaina. Eilen käytiin pankissa kyselemässä lainamahdollisuuksista ja illalla vielä uudelleen katsomassa ko. asuntoa mutta päätettiin sitten ettei osteta sitä. Kun siinä oli pari muttaa, eikä meillä vielä tosiaan mikään kiire ole. Mutta kyllä se lähellä oli.

Eilen oli myös Oton 3 kk neuvola. Painoa oli 7,2 kg, pituutta reilut 65 cm ja hyvin oli poika kehittynyt. Nyt Otto osaa jo kannatella omaa päätään molemmin päin, lelua seurataan hyvin katseella ja siihen osataan myös tarttua. Otto sai myös rokotuksen eikä itkenyt yhtään eikä siitä tullut mitään sivuoireitakaan, ei ainakaan uneliaisuutta.

Otto on viimeviikkoina alkanut kiukutella syömisen kanssa. Joinain päivinä tissi ei vaan kelpaa vaikka nälkä olisi kova. Sama maito kelpaa sitten kyllä pullosta joten niinä päivinä teen tuplasti töitä ruokinnan parissa kun ensin pitää pumpata. Öisin poika on onneksi vielä suostunut syömään niin kuin vauvojen kuuluu. Neuvolatädin selitys oli että muu maailma kiinnostaa pientä höpsiäistä niin paljon ettei hän yksinkertaisesti halua tuijotella minun rintaani imemisen ajan. Pullosta juodessahan saa katseltua sentään ympärilleen. Pian meidän vanhempien uteliaisuus kyllä saa vallan ja koitetaan miten pojan suu menee kun sinne tarjoaa bataattivelliä.


keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Uusia "harrastuksia"

Syksyn tullenhan sitä on ihmisillä tapana haalia uusia harrastuksia. Meillä on Tottosen kanssa uutena puuhana tavata muita vauvoja. Sovittiin synnytyspelkoryhmän eli Nyytti-ryhmän kanssa, että tavataan toisiamme aina silloin tällöin ja toistaiseksi se on tarkoittanut joka viikko. Eilen kokoonnuttiin erään äidin kotiin nyyttäreille, aikamoista älämölöä kun 6 vauvaa touhuaa samassa olohuoneessa. Meillä en aio moisia kutsuja järjestää, tila ei riittäisi millään. Tuntuu että ihan kaksin täytetään Toton kanssa koko olohuone.

Mikon kanssa olemme alkaneet katsella asuntoja. Parissa näytössäkin ollaan jo käyty jotta saadaan hiukan selvillä minkä kuntoisia asuntoja milläkin rahalla saa. Saattaa olla että ensi kesän kynnyksellä pitää ihan tosissaan alkaa etsiä jotakin suurempaa.


keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Luokkajako

Viimeaikoina jostain kumman syystä kaikki sukulaiset ja puolitutut ovat yht'äkkiä olleet kovin kiinnostuneita meistä ja olemmekin sitten vierailleet vaikka missä tätilöissä. Vierailujen myötä olen huomannut, että ihmiset jakaantuvat kolmeen ryhmään siinä miten he vauvaan suhtautuvat:

1. Välinpitämättömät: Joko heitä ei kiinnosta tai he eivät uskalla lähestyä vauvaa lainkaan vaan asettuvat istumaan huoneen toiselle laidalle ja tarkkailevat tilannetta sieltä käsin. Tällöinhän Otto ei edes huomaa, että samassa tilassa on vieras ihminen. Välinpitämätön ei
myöskään rohkene tyynnytellä Ottoa tämän itkiessä vaikka sattuisi ko. hetkellä istumaan lähinnä pikkumiestä.

2. Yli-innostuneet: Eivät anna vauvalle hetkenrauhaa vaan haluavat Oton pitävän jatkuvaa katsekontaktia juuri heihin ja nauravan heidän jutuilleen. Eihän 2 kk vanha ole moiseen seurusteluun valmis vaan haluaa katsella kasvojen lisäksi myös uusia seiniä, lamppua ja omia käsiään. Yli-innostuneet piirittävät Oton niin tiiviisti etten minä pääse väliin edes silloin kun Otto selvästi kitisee nälkäänsä.

Se harmittaa kun paljastuu, että joku sukulainen/tuttu kuuluu jompaankumpaan yllämainittuun ryhmään, koska heidänlaistensa hoiviin en voi Ottoa jättää edes pariksi tunniksi. Hengissähän poika varmaankin selviäisi mutta itse en voisi olla lainkaan rauhassa.

Onneksi on myös 3. ryhmä: Ihmiset jotka osaavat tervehtiä vauvaa läheltä lempein sanoin ja paijauksin, pitävät Ottoa rauhassa sylissään, jutustelevat Otolle silloin kun tämä on juttutuulella, antavat pojan nukkua kun tätä nukuttaa ja luovuttavat hänet minulle kun siihen suuntaan vihjaan. Viereisessä kuvassa Otto istuksii yhden tällaisen henkilön sylissä. Mikon mummo eli Oton isomummo tuli oikein hyvin juttuun pojan kanssa.

Jännää on, että ihmisten sijoittuminen tiettyyn ryhmään ei ole lainkaan riippuvainen siitä, onko heillä omia lapsia. Myöskään henkilön sukupuoli ei liene määräävä tekijä vaikkakin yli-innostuneiden ryhmään olen toistaiseksi luokitellut pelkkiä naisihmisiä.

Huomenna meillä onkin Oton kanssa jännä päivä. Synnytyspelkoryhmä kokoontuu 1. kerran synnytysten jälkeen ja kaikkien vauvat ovat tietenkin mukana. Hauska nähdä miten Otto suhtautuu toisiin vauvoihin. Tänään kun kävimme neuvolassa ottamassa Rota-virusrokotteen, Otto katseli kovin tarkkaan odotushuoneessa tepastellutta juuri kävelemään oppinutta pikkuihmistä.


tiistai 2. syyskuuta 2008

Suutari pysyköön...

... lestissään. Piti tekemäni eilen mustikkapiirakka Hossan mustikoista vaan kuinkas kävikään. Olin muka jättänyt uunin ruoanlaiton jäljiltä päälle ja tyytyväisenä tyrkkäsin piirakan sinne paistumaan. Puolen tunnin kuluttua ihmettelin kun ei pinta alkanut saada väriä lainkaan. Jeps, uunissa oli päällä vain lamppu ja sitten kun iskin lämmöt päälle niin piirakasta paloi pinta ja pohja jäi raa'aksi. Ei tule leipomisblogia tästä... se taito on lahjoitettu meidän sisarussarjassa :Poopille.

maanantai 1. syyskuuta 2008

Kotona taas

Viikko pohjoisessa kului nopeasti ja nyt on taas palattu arkeen. Lopullinen saldo oli 2 taimenta, 2 haukea, ahvenia ja reilu litra mustikoita. Otto viihtyi hyvin. Viikon aikana Otto mm. loimutti taimenta nuotiolla (nukkui nuotiopaikan penkillä kopassaan), kalasti lohilammella (nukkui rannalla kopassaan) ja poimi suonlaidasta mustikoita (nukkui polulla vaunuissa). No kyllä sitä hereilläkin välillä oltiin kuten kuvassa isin olkapäällä pienellä metsäretkellä (ko. matkustustavasta seurasi iso puklaus isin selkään). Otto myös näki kaksi poroa ihan omin silmin.

Ps. Otto on alkanut nauraa ääneen. Aikamoista hekottelua.