perjantai 27. helmikuuta 2009

Kummaa, kummaa...

Suunnitelmissa oli kirjoittaa viime viikonlopun mökkireissusta, mutta eilisen tapahtumat muuttivat suunnitelmia. Sain postista tiedon että minulle oli saapunut kirjattu kirje Espoon käräjäoikeudesta, siis HÄH! Juoksin postiin ja sain käsiini haasteen riita-asiassa. Kirjeen mukaan olin joskus viime syksynä ostanut 60 euron arvosta tavaraa laskulla Loimaalaisesta sähköliikkeestä ja jättänyt laskun maksamatta. Sitä laskua minulta nyt perittiin korkojen ja oikeudenkäyntikulujen kera. Soitin äkkiä pari kiukkuista puhelua ja nyt maineeni on taas puhdistettu. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun sain oudon perintäkirjeen. Suunnilleen vuosi sitten minulle ilmoitettiin että maksamatta jättämäni Turkulaisen lukkoliikkeen lasku oli menossa ulosottoon.

Koko ongelman ydin on siinä, että isäni nimi on Erkki Aimonen. Hänellä on kaima, jonka vuoksi isäni on vuosien varrella pariin otteeseen joutunut selvittämään henkilöllisyyttään poliisille. Ja kas, tällä kaimalla on tytär, joka on mm. asunut samaan aikaan Turussa kuin minä, jättää laskunsa maksamatta, ja joka käyttää nimeä Johanna Aimonen. Loimaalaisen liikkeen selvityksen mukaan on kuitenkin niin, että minä olen Suomen ainoa Aimonen, jolla on nimenään, vaikkakin vain yhdistelmänimen (Kukka-Johanna) osana, Johanna. Ja niinpä siis kaikenmaailman perintätoimistot ja käräjäoikeudet ovat minun kimpussani. Se vielä puuttuisi, että joku tunari laittaisi minun luottotietoihini perättömiä merkintöjä...

perjantai 13. helmikuuta 2009

Tämäkin vielä

Huoh, flunssan perään iski mahatauti. Otto sen aloitti keskellä yötä komealla oksennuksella ja minä jatkoin 12 tunnin kuluttua. Nyt on toivottavasti jo menossa ohi. Ellei Mikko sitten saa tartuntaa.

Huomenna on ystävänpäivä. Sisko toivoi korvaläpällistä pipoa, joten lähetin ystävänpäivä lahjuksena seuraavan virkatun tekeleen: (ohje oma, mallina Oton nallukka).
Illalla olisi Samuli Putron ilmaiskeikka levykauppa äxässä, saapa nähdä jaksaako lähteä...

maanantai 9. helmikuuta 2009

Elämä on

Elämä on nyt tätä:

Aamulla ensimmäiseksi, illalla viimeiseksi ja koko ajan siinä välissä Oton on pakko päästä pystyyn kaikkea mahdollista vasten. Hienoa toki, mutta myös todella rasittavaa sillä pystyasento avaa mahdollisuuden aivan uusiin riiviötekoihin: lähmitään telkkaa, sohvapöydältä tiputetaan kaikki ja sängyssä vaakatasossa pysyminen on aivan mahdotonta. Pikku-jätkä ei myöskään osaa laskeutua alas kuin muksahtamalla, mistä seuraa isompi tai pienempi itku.
Otto juttelee paljon, kaikki on dädä. Kun on jotain tärkeää asiaa äitille tai isille niin sanotaan tättättädää. Yksisteen höpistään mämmämmää (kieli ulkona suusta). Välillä todetaan väyvä tai kä kä. Kun vain tietäisi mitä nuo tarkoittavat.

torstai 5. helmikuuta 2009

Jumppatorstai

Hyvää Runeberginpäivää! Leivoin torttuja, tottakai.

Torstaisin on meillä jumppapäivä. Päivällä käymme Oton kanssa yhdessä äiti-lapsi -tanssiliikunnassa. Aluksi Otto oli ihan suu pyöreänä, että miksi me tänne tultiin heilumaan, je keitä nämä kaikki muut pikkuiset ovat, mutta nyt parin kerran jälkeen alkaa poikakin saada juonesta kiinni ja tänään oli aika meno päällä. Sitten iltasella minä menen ketkuttelemaan rumbita-tunnille, kivaa on ja kevään lopulla osaan tanssia kuin Shakira.. tai sitten en.



keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Ihmeiden yö

Aamulla heräsin kello 6 kumman levänneenä, Otto oli nukkunut koko yön omassa sängyssään heräämättä kertaakaan. Unet jatkuivat keskeytyksettä kahdeksaan asti eli yhteensä poika nukkui 10 tunnin pätkän. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut enkä vielä vanno että siitä mikään tapa tulee.




Eilen oli kiireinen päivä. Ensin lounastimme ex-työporukan kanssa läksiäisten merkeissä. Vein uuteen työpaikkaan siirtyvälle patakinnas-tekeleen (ohje Suuri Käsityölehti 12/08). Sitten suuntasimme nyyttien tapaamiseen, jonka jälkeen Otto lähti Mikon kyydissä kotiin ja minä menin töihin. Päätin suostua tekemään töitä tiistai iltaisin ja lauantaisin, kun minut pyydettiin Naistenklinikan sytogenetiikan laboratorioon apuun. Töissä oli kivaa, kromosomit ovat niin kivoja pikku pampuloita.