torstai 25. helmikuuta 2010

Kevät tuli jo!

Kevät on tullut. Ai että mistäkö minä tämän päättelin, no muurahaisista tietenkin. Muurahaiset, tuttujen kesken Oton kielellä muurat, köpöttelivät tänä aamuna yllättäen kaikkialla, keittiössä, kylppärissä, eteisessä... Niin mutta mistäpä muurat tietävät kevään koittaneen, hmm. Kai niillä joku aurinkokello siellä matalassa majassaan talon alla on. Otto katseli aamulla muurahaisten menoa vakavana, muurahaiset ovat selvästikin pelottavampia ilmestyksiä kuin esim. kissat.

Ikkunasta jos katselee niin ei kyllä keväältä vaikuta. Mikko tiputteli eilen enimmät lumet asuntomme katolta ja lumilinnoitus talon ympärillä kohosi aivan uusiin mittoihin.

lauantai 20. helmikuuta 2010

Hämis

Tästä tuli ihana. Ja huom. nyt idea on 100 % ikioma. Eli ompelin vihreän peruspaidan rinnuksiin hämähäkkejä. Ihan vaan ompelukoneella seitit ja jalat, aina kaksi kertaa samaa rettiä pitkällä tikillä ja vartaloiksi pienet mustat napit. Ottokin vaikutti tyytyväiseltä tähän paitaan. Ja luulisi isillekin kelpaavan, on ainakin tarpeeksi poikamainen.


Edessä on 4 hämähäkkiä ja takana alanurkassa hämähäkin verkko.



sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Hyvää laskiaista ja


Taas kerran varastin idean muualta. Marimekko otti joulun alle myyntiin possu-ressut ja siitä se ajatus sitten lähti... vaan minun possuni eivät ole mitään ressuja. Marimekko on laittanut omiinsa vain kourallisen täytettä, minun possuni söivät sitä koko masun täyteen. Nämä ystävälliset possut vein Pöytyälle siskoselle ja veljelle.

Ja tällaisen kakun leivoin tänään minulle ja miehelle. Välissä ihan vaan mansikkaa ja banaania.


perjantai 12. helmikuuta 2010

Huutoja yössä

Öisin n. klo. 3 ja 5.50 meillä huudetaan. Tämä on toistunut jo useampana yönä. Pöpsi huutaa sängyssään eikä rauhoitu millään, ei ainakaan jos minä yritän. Jos koittaa laittaa makuulle omaan sänkyyn tulee huutoa, jos ottaa viereen meidän sänkyyn tulee huutoa "POIS TÄÄLTÄ! POIS TÄÄLTÄ!" En haluaisi juottaa maitoa keskellä yötä, enkä herätä aamulla ennen puoli seitsemää. Huutoa voi jatkua vartinkin verran, sitten poika saattaa yllättäen rauhoittua johonkin pikkujuttuun kuten kuiskaukseen, varpaan puristukseen... Ovatko nämä sitten jotain kauhukohtauksia vai painajaisia vai pelkkää uhmaa? Myöskään iltaisin Otto ei haluaisi jäädä omaan sänkyynsä nukkumaan. Kai tämä ajan kanssa häviää. Noita kohtauksia lukuunottamatta kuitenkin oma iloinen itsensä.

Mietin johtuisiko siitä, että poika joutuu olemaan joinain päivinä päiväkodissa melkein tunnin pidempään kuin syksyllä (teen hieman pidempää työpäivää, työpaikka muutti kauemmas, miehellä alkoi töissä uusi projekti). Välillä pöpsi on pihalla itkusilmässä kun toisten äidit on käyneet jo hakemassa omansa pois. Turhauttavaa olla töissä tekemässä ei mitään...

tiistai 9. helmikuuta 2010

Maatuskoja iso-mummille

Tässäpä vain tällainen kassi, jonka ompelin ja aplikoin iso-mummille 75-vuotislahjaksi.