tiistai 20. huhtikuuta 2010

Huomenna!

Empä ole viime päivinä juuri ommellut. Odotan inspiraatiota uusien kankaiden muodossa ja jippii! huomenna se alkaa! Marimekon ystävämyynti nimittäin. Viikonloppuna juhlimme Oton nimipäivää. Vieraita oli Islannin tuhkapilven johdosta tupa täynnä. Nimpparisankari nautti seurasta, lahjaksi saamastaan parkkitalosta ja lauleskeli itselleen "Paljon Onnea" vielä seuraavana päivänäkin. Myös onnittelukortit on luettu tarkkaan monta kertaa päivässä.

Loppuun suosittelen Oton puolesta Ylen lasten sivustoja. Otto haluaa kuunnella monta kertaa illassa musiikkivideoista juna-laulun (Ellan ja Aleksin Yöjuna Rovaniemelle), auto-laulun (Hertan Liikennelaulun) ja täti-laulun (PMMP:n Täti Moonika). Täti Moonika lauletaan meillä tietenkin sanoilla täti-Marika.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Verhot

Oton huone muuntautuu pikkuhiljaa kohti lopullista (?) muotoaan. Sain vihdoin valmiiksi uudet verhot.


Nyt kelpaa nukkua päiväunia kesälläkin sillä verhojen tausta on pimennyskangasta. Raitainen puuvilla Ikeasta. Ompelin lisäksi ihanan lippunauhan myöskin Ikean kankaista. Huoneen muodonmuutos jatkuu jahka saamme Pöytyältä kotiin isojen poikien sängyn. Sitten vielä kaapissa odottavat tauluhyllyt seinälle (taulutkin ovat valmiina) ja hiukan kalusteiden uudelleen järjestelyä. Niin ja automatto pitäisi löytää, kriteerit ovat vain tiukat: ei toistoa, kirkkaita värejä, riittävästi parkkipaikkoja, järkevät liikennejärjestelyt...

Niin muuten se meidän makkarin uusi lamppu ei todellakaan valaise mitään. Ottokin totesi tänään "Ei näy valoa" kun sytytin lampun. Syynä ei ole niinkään mustalla vuorattu varjostin vaan EU:n idioottimainen energiansäästösäädös. Kallis energian säästölamppu alkaa valaista vasta 5 minuuttia lämmettyään ja silloinkaan kolmesta kiekurasta yksi ei aina syty lainkaan. Inhottavaa koittaa näppituntumalla päätellä minkä väristä mikäkin kankaanpala on. Ja älkää ihmetelkö jos sukkani eivät aina soinnu väriltään muuhun vaatetukseen.


perjantai 2. huhtikuuta 2010

Kukkuu!

Tälläinen perussetti valmistui kuluneella viikolla. Näitä ei koskaan ole tarpeeksi: paita ja pitkätkalsarit. Kaavat omat ja kangas marimekkoa. Hain tehtaanmyymälästä palasen jotain muuta kuin raitaa, tuosta samasta vihreästä pitäisi valmistua paita/tunika myös minulle.Eurokankaassa vastaani käveli pala Laura Ashleyn puuvillaa, jota oli pakko ostaa sen verran, että siitä sai ihanan kesäkassin (kaavat omasta päästä, malli monissa blogeissa nähty) ja makkariin yhden koristetyynyn.Makuuhuoneemme on edelleen kovin askeettinen, vain sänky ja vaatekaapit, mutta nyt saimme vihdoin ostettua kattolampun. Tuo ei ole lainkaan sellainen, mitä olen viimeaikoina haeskellut, vaan se jota ehdotin yli puoli vuotta sitten, ja joka sai tyrmäyksen, siksi ettei se valaise mitään. No nyt mies itse bongasi lampun sieltä samaisesta prismasta jossa minä olin sitä aikoinaan ehdottanut ja nyt se pääsi kotiin asti.


Loppuun vitsi: 'Mitä Otto sanoi, kun puki päälleen kauluria? Kukkuu, löytyi Otto!' Kyllä tuo ainakin äitiä nauratti.