tiistai 30. marraskuuta 2010

Oppitunteja

Tuollainen pikkuihminen janoaa hirveästi tietoa. Oton aloitteesta pidämme päivittäin muutaman minuutin oppitunteja mm. Biologiasta, Atk:sta, Musiikista, Maantiedosta, Matematiikasta, Kuvaamataidosta ja Kotitaloudesta sekä Liikennesäännöistä.

Biologiassa aiheenamme on usein ihmisen ja eläinten anatomia: viimeaikoina on puhuttanut mm. putki, jota pitkin ruoka ja juoma menee kaulan sisällä mahaan ja sieltä peppuun kakaksi ja pissaksi. Ruoan kiertokulun loppu aiheuttaa aina naurua ja lopuksi toteamuksen 'Yök'.

ATK-opetus on toteutettu itseopiskeluna. Otto opettelee ahkerasti tietokoneenkäyttöä ja osaakin jo surffailla pikkukakkosen sivuilla näppärästi. Otto kuuntelee lauluja, katselee ohjelmia ja värittää kuvia. Omasta mielestäni hauskimpia ovat mikrofonia ja kameraa hyödyntävät pelit. Tätä peliä meillä pelataan erityisesti silloin kun isi koittaa ottaa nokosia sohvalla, siinä pitää huutaa lohikäärme hereille, kannustaa huudoin lohikäärmeen lentoa ja poksautella raketteja huutamalla 'pum'. Välillä koneelta kuuluu kuitenkin huuto 'Äiti, mitä minä nyt painoin!?'.

Musiikin tunneilla lauletaan, Otto osaa monia pitkiä lauluja hienosti itse. Tärkein tuntuu olevan Tuiki tuiki tähtönen, joka lauletaan joka ilta nukkumaan mennessä.

Maantiedossa käsittelemme Espoota 'Kauppa on Espoossa. Uimahalli on Espoossa. Päiväkoti on Espoossa.' ja tärkeimpänä 'Koti on Espoossa.'. Lisäksi avaruuden ilmiöt kiinnostavat mm. se miten aurinko laskiessaan menee toiselle puolelle 'ilmapalloa' ...miksi sen pitäisi olla maapallo, kyllähän täällä tuota ilmaakin aika paljon on.

Matematiikassa olemme vasta alkeissa: 'Yksi, kaksi, kolme, viisi, kuusi, kymmenen.'

Kuvaamataidon saralla viimeisin saavutuksemme on pääjalkainen. Tosin Otto piirtää ne päälläänseisontaan, jalat poispäin itsestään. Olennaisia pääjalkaisen osia myös puuttuu välillä. Yksi päivä poika piirsi isi-mammutin: 'Silmä, käsi, käsi, jalka, jalka.'' Se näyttääkin ihan isiltä!' totesi Otto ylpeänä, vaikka puuttumaan jäi itse pää, toinen silmä ja suu.

Kotitaloustunneilla leivotaan, tyhjennetään astianpesukonetta ja siivotaan. Otto haluaisi leipoa harvasepäivä ja paljon ollaan leivottukin: muffinsseja, foccaccia-leipää, lettuja, pizzapohjaa ja pipareita.

Opettelemme ahkerasti myös liikennesääntöjä: Otto tietää, että 'Pitää mennä kävelytiellä, ei saa mennä autotielle, siellä ajaa autot, sitten voi auto törmätä.' ja 'Punainen valo, ei saa mennä. Tuli vihreä, nyt saa mennä.'

Jostain tuo pikkumies (alleviivaus sanalla mies) on myös oppinut kätevät lausahdukset 'Ihan kohta' 'Vähän aikaa vielä' 'Joo Joo' ja 'Mitä?'. Otto osaa sanoa nämä kuulematta oikeasti lainkaan, kun minä koitan huudella ruokapöytään tai iltapissalle. Ekan kerran ehkä naurattaa mutta hyvin pian alkaa ärsyttämään saman käskyn toisto uudelleen ja uudelleen kun yksi vaan toistelee 'Mitä?' 'Joo, joo. Ihan kohta.' eikä vaivaudu kuuntelemaan lainkaan... ainakin sillä saralla oppitunteja on siis vielä jatkettava.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Talvi tuli jo!

Tänä vuonna ajattelin valmistautua talven tuloon ajoissa. Hankin jo parikuukautta sitten vihreää fleeceä ja aloitin välihaalarin ompelun. Homma kuitenkin jäi muiden projektien jälkoihin. Nyt hoidin sen pikapikaa valmiiksi kun säätiedotus lupailee ensi viikkoon kymmentä pakkasastetta. Tein myös krokotiili-/dinosaurus-/lohikäärmehetun ja kypärämyssyn.Nyt on Otto valmiina kylmempäänkin keliin. Lunta on tullut jo paljon ja tehtiin heti torstaina pihalle lumiukko. Kerran on joku rusakko käynyt ukon porkkananenän syömässä :)


tiistai 16. marraskuuta 2010

Selittelyn makua

Kyllä mä oon niinku ommellu, mut mä en niinku voi päivittää tänne mitään... Eikä kun tässä on vähän projekteja menossa kun tuo Joulu lähestyy. Lahjahommia jonkin verran puikoilla ja osin ommeltuna ja jotkut vasta päässä suunnitelmina. Ja sitten keksittiin siskon kanssa, että mennään Kyrön Joulumarkkinoille myymään juttuja, sisko leipomiaan possulimppuja ja minä ommeltuja possuja mm., niin niitä nyt sitten ompelen kaiken vapaa-ajan. Kuvailen kyllä jossain välissä, ja päivitän tänne.

Poika näkee unia:

minä: Nukuitko hyvin?
Otto: Nukuin.
minä: Näitkö unta?
Otto: Näin.
minä: Minkälaista unta?
Otto: Pimeää.
minä: Pimeää unta?
Otto: Minä kato nukuin.

Eräänä viikonloppuaamuna kello 6 heräsin huutoon: 'Ei saa äiti syödä Oton puuroa, Ei saa äiti syödä Oton puuroa!' Kauhea painajainen.

Ja eräänä yönä kello 3.30 heräsin huutoon: 'Minä haluan päärynää!, Haluan päärynää!' Jos sitten aamulla.