torstai 29. joulukuuta 2011

Joululahjoja

Tässä ensimmäistä päivitystä joululahjoista. Kaikista itsetehdyistä ei taida olla kuvaakaan. Kirunaan eräälle pienelle pojalle lähti tällainen setti: ruokalappu Marimekon Karkulaisista ja pipo tasaraidasta.


Siskolle tein hupparin niinikään Marimekon gollege-trikoosta; aika ihanan kuvioisesta, jota löysin Rovaniemeltä. Kaavat muokkasin useasta Käsityölehden kaavasta yhdistelemällä. Hupun nyöritkin pyörittelin itse kumihimo-tekniikalla. Kuulostaa kummalta, mutta googlettakaa niin selviää. Hyvä tuli.


Anopille neuloin huivin.



Hillansävyistä mohairia, Ohje Novitan-sivuilta. Kokeilin useampaa ohjetta ennenkuin löysin tämän, joka luonnistui ilman aiempaa kokemusta pitsitöistä.







maanantai 19. joulukuuta 2011

Valmista!

Hyviä uutisia kaikille teille raukoille, jotka aavistelette kurjan kohtalonne olevan saada itseväsätty joululahjus. Olen saanut kaiken valmiiksi ja pakettiin. Viimeisinä töinä valmistui Otolle reissupipo Marimekon leijona-trikoosta ja itselleni simppeli jouluhame.


Hameen kankaan olen saanut mummini varastoista, on siis ihan aitoa retroa. Kaava Suuresta Käsityölehdestä (9/09). 




maanantai 12. joulukuuta 2011

3 ja puoli, tasan

Haastattelussa Otto 3,5 vuotta:
  • Mikä on lempivärisi? Sininen (seuraavana päivänä vastaus oli punainen)
  • Mikä on lempitelevisio-ohjelmasi? Pikkukakkonen
  • Mikä on lempiautosi? Punainen Volvo
  • Mikä on lempilaulusi? Tuntematon potilas (Arttu Wiskari)
  • Mikä on lempieläimesi? Kirahvi (?)
  • Kumpi on kivempi kesä vai talvi? Talvi
  • Mitä toivot joululahjaksi? Jonkun kirjan
  • Mikä saa sinut suuttumaan? Kun te (isi ja äiti) hermoilette, ettekä tee minun sanoja
  • Mikä saa äidin suuttumaan? Se kun minä pelleilen, enkä syö reippaasti
Otolta saa jo ihan järjellisiä vastauksia kysymyksiin. Pelattiin yksi ilta pullonpyöritystä ja tuollaisia vastauksia sain totuuksiin. Otto sitten puolestaan keksi minulle tehtäviä.

Tein pojalle pitkästä aikaa housut. Olen saanut kyseisen gollege-kankaan ilmaiseksi ajat sitten, mutten ole keksinyt siitä mitään kun väri ei ole miellyttänyt. Nytpä osuivat somisteet kohdalleen: siskolta saatua jalkapallo-aiheista nauhaa, sivusaumoihin punaiset teret, punaiset resorit ja taskuihin raitoja. Nyt ei kankaan väri enää häiritse. Se vähän häiritsee, että onnistuin näitä tehdessäni katkomaan ennätysmäärän neuloja saumurista ja ompelukoneesta. Onneksi niitäkin oli halvalla myynnissä siellä paikallisella kirppiksellä.


maanantai 28. marraskuuta 2011

Mitä mieleen juolahtaa

Joululahjavalmistelujen lomassa tulee tehtyä kaikkea mahdollista. Sain ommeltua valmiiksi joulusukat, jotka aloitin vuosi sitten. Nyt ne pääsivät ikkunaan roikkumaan. Muuten koitan malttaa mieleni ja jättää isommat joulukoristelut joulukuulle.
Pienistä tilkkusista valmistin pupupeiton; jotakuta pientä poikaa odottamaan. Jos olisi jotkin sopivat markkinat voisin näitä yksittäiskappaleita käydä myymässäkin, mutta eipä ole osunut silmään. Tai sitten pitäisi jaksaa puuhata profiili etsyyn tai taitomaahan. Joulupuu-keräykseenkin olisi materiaalia, mutten taida tänä vuonna saada lahjoja toimitettua mihinkään.

Lisää osoitteettomia ompeluksia. Ylisöpö kassi. Koitan pitää näppini erossa, koska itselläni on kasseja riittämiin. Piti vaan ommella kun iski kassi-innostus.

Kävin paikallisella kirpputorilla katselemassa, ja sielläpä olikin jonkun ompelijan jäämistöä halvalla. Mitään en olisi tarvinnut mutta pakko oli ostaa. Toivotaan, että näistä se idea sitten lähtee.



perjantai 18. marraskuuta 2011

Kilttejä lintuja välillä

Akuuttia tarvetta tai ei halusin pojalle jotain uutta kyläilyvaatetta jouluksi. Niinpä tein syksyllä ostamastani punaisesta tasaraidasta lintupaidan. Tälläkertaa ei vihaisia lintuja, vaan punatulkkusia. Kuva-aiheen olen aikoinaan ottanut talteen jostain netin syövereistä, nyt piirsin sen kangastusseilla paitaan. Pahoittelen valokuvan huonoa laatua.

Maa on ollut täällä valkea jo muutaman päivän. Telkkaria katsoessa olen nitkuttanut valkoisesta mohairista huivia, nyt se on valmis. Taidan pitää itselläni, on niin ihanan prinsessa. Huivi on neulottu ja reunapitsi virkattu.

Laitoin reunapitsin laitaan vaaleanpunaisia lasihelmiä painoksi. Ohje yhdistelty monesta jo aiemmin käytämästäni.

Eiliseltä Rovaniemen matkalta löytyi materiaalia joululahjoihin, trikoita Eurokankaasta ja Marimekosta. Vaan kenen lahjoiksi ne muotoutuvat... sen näkee aattona.




keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kaikkea hupsua

Pojalla ei nyt ole akuuttia vaatetarvetta, joten olen tehnyt paljon kaikkea hupsua. Isäni vierailun ajan ompelukone oli nurkassa, joten virkkasin tuliaisiksi saamastani Amigurumi-kirjasesta hassun virtahepon. Menee talteen odottamaan sopivaa omistajaa.

Sisko antoi syksyllä mukaani perintökankaan, joka oli ilmeisesti ikkunaverhona haalistunut ja haprastunut. Siskon tuumailujen mukaan siitä syntyi huivi. Kirsikkakuviot vaativat seurakseen pompulanauhaa, jota löysin edullisesti Tilpehööri -nettikaupasta. Suosittelen, toimitus oli nopea.
Television ääressä syntyi lastenkoon kaulahuivi tytönväreissä, käyttäjää ei ole, mutta luotan siihen, että sellainen jostain joskus vielä ilmaantuu. Siis talteen odottamaan.

Jostain tämäkin idea lähti. Vauvanlelu. Keskellä Marimekon karkulainen, reunoilla nauhanpätkiä näprättäväksi ja sisällä rapisevaa muovia. Talteen odottamaan.

Eikä tässä vielä kaikki hupsutus... kuvailen lisää myöhemmin.



lauantai 5. marraskuuta 2011

Pohjoisen poika

Mitä kuuluu Otolle?


Espoossahan Otto ehti olla kaksi vuotta päiväkodissa. Vaikka päiväkodit ovat saaneet mediassa arvostelua osakseen, meillä ainakin on hyviä kokemuksia. Puutarhurin päiväkodissa oli mukava henkilökunta, monipuolista hauskaa toimintaa lapsille ja kivoja kavereita. Otto oli alusta asti päiväkodissa kuin kala vedessä, tykkäsi selvästi menosta ja meiningistä.

Täällä syrjäseudulla pojalla on ikävä kavereita ja siksi viikon kohokohta on seurakunnankerho. Sieltä löytyy kevereita autokilpailuja ja palomiespuuhia leikkimään.

Otto viihtyy hyvin metsäretkillä. Luonnossa mielikuvitus lentää; isot kivet ovat laivoja, kivenkolot kotiluolia, pitkät kepit hyviä onkia, kaatuneet puut moottoripyöriä ja kannot mönkijöitä. Otto jaksaa pitkänkin retkipäivän kunhan välillä tankataan nuotiolla käristettyä makkaraa, kaakaota ja keksiä. Retken kruunaa isin kalansaalis.

Toinen mielikuvitusta kutkuttava paikka on yläkerta, jonka olen vallannut ompeluitani varten. Siellä on laatikoittain tilkkuja, nauhoja, nappeja ym. tilpehööriä, jonka parissa poika tykkää puuhastella. Erilaisiin pitseihin pukeutuneena voi mm. esittää naisteatteria.

Kotosalla lempileikki on edelleen 'Aja sinä autoja minulle, niin minä ajan ne parkkiin'. Uusin innostus on Afrikantähtipeli; Otto on myös melko haka Angry Birdsissä. Kerhoaskartelujen lisäksi, askartelemme myös kotona; vessapaperirullaeläimiä on jo aika lauma.

Jokapäiväinen retkikohde on postilaatikko, jonne on matkaa reilu puoli kilometriä suuntaansa. Tämä matka on monesti Oton oma Via Dolorosa; usko ja toivo loppuu kesken matkan. Otolla on myös oma postilaatikko omassa huoneessaan. Sinne 'postipate' tuo herkkuja, tehtäviä ja muita metkuja pojan nukkuessa.

Jotta kai tuo poika täällä vuoden viihtyy. Kuten Mikko sen kauniisti muotoili 'ei Otto hirveän usein ole seisonut pihalla huutamassa 'Lähdetään autolla pois täältä Lapista!'. Papan viikon vierailu oli huippu juttu ja nyt poika odottaa Joulua ja lentomatkaa etelä-Suomeen.




lauantai 8. lokakuuta 2011

Täällä ollaan!

Hei täällä taas! Postipate toi nettitikun ja blogit alkaa taas rullata. Olen ommellut. En nyt ihan joka päivä, mutta paljon kuitenkin. Ja kun on aikaa niin työt tulee tehtyä valmiiksi kerta istumalta. Toistaiseksi valmistunutta:

Marimekon leijonagollege muodosti hupparin. Vuorituksena tasaraitaa. Hupussa sellainen korkeampi kaulus. Ja sivusaumoissa taskut. On vielä iso, mutta katsotaan pesun jälkeen onko edelleen. Siskolta saadusta eläinkankaasta lupasin pojalle lompakon ja siitä tulikin tosi hyvä.


Sisältä löytyy vetoketjullinen kolikkopesä ja taskuja korteille/ seteleille, ihan kuin oikeastikin. Tämä kulkee pojan mukana pitkin päivää jopa unikaveriksi.

Niinikään siskolta saatu lentokonenauha inspiroi tekemään lentokonepaidan. Turkoosi-ruskea tasaraita tuntui ostaessani melko hurjalta, mutta nyt olen siihen ihan ihastunut. Aplikaatiokuvio huopaa. Käytän ihan tiimarin askarteluhuopaa. Toimii hyvin, ei leviä värit, eikä juuri nukkaannukaan kunhan muistaa pestä nurin käännettynä.



torstai 22. syyskuuta 2011

Ikävä ikä

Huomenna alkaa muutto Ivaloon. Toivottavasti Ottokin viihtyy siellä metsän keskellä pimeässä. Aiomme kyllä osallistua kylällä pidettävään seurakunnankerhoon, että poika saa uusia kavereita. Niitä Otto odottaakin jo innolla ja sitä, että saa taas omat lelut muuttolaatikoista ja oman huoneen, missä leikkiä. Otto on ikävässä iässä, pojalla on vähän väliä ikävä. Milloin ketäkin, jo 10 minuutin jälkeen... pappaa, mummoa, Marika-tätiä, kissoja, koiria, unimuumia, roskakuskia, paloautoa ihan mitä tahansa.

Toivottavasti saan blogini päivitettyä myös pohjoisessa, varmuutta ei vielä ole. Se on varmaa että alan heti ommella. Alla siskosen tuomia Saksan tuliaisia, nauhoja ja kangasta. Tiedän jo mitä niillä teen.

Vaikkei kuulumisia niin usein nettiin päivittyisikään, niin rakkaat lukijat se on kuitenkin varmaa, että eräs pieni poika ikävöi teitä kaikkia.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Ängsi pööts!

Eli Angry Birds!


Otto pelaili ensimmäiset pelinsä Papan tabletilla ja nyt on isilläkin oma angry birds -puhelin. Minulle tuli mieleeni tehdä paita. Kuvat koostettu huovasta, taustana tuttua tasaraitaa. Tämä niitä viimeisiä tekeleitä ennen taukoa.


Ompelutauko jatkuu vielä pari viikkoa, mutta kävin tänään Marimekon tehtaanmyymälässä tekemässä pari löytöä. Pari tasaraitapalaa, pari huivipalaa unikkoa, leijona-gollegea ja puuvillaisia karkulaisia. Ideoita on pää täynnä, pitää ehkä kaivaa lankakori muuttokuorman joukosta...



torstai 11. elokuuta 2011

Tauko alkaa...


Puolentoista kuukauden ompelutauko alkoi, kun asunto meni alta. Viimeiseen asti väsäilin vielä vaatteita pojalle, päivittelen viimeisiä tuotoksia kunhan kerkiän. Nyt olemme lähdössä viikoksi pohjoiseen, vain viikoksi ensialkuun. Tässä yksi Oton pyynnöstä ommeltu vaate 'Mikko Mallikas'-paita. Otto halusi, että ostaisimme kaupasta moisen, mutta eivät olleet lastenvaatetehtailijat ymmärtäneet Mikko Mallikkaan vetovoimaa. En ymmärrä minäkään, mutta mitäpä sitä ei pyynnöstä tekisi. Piirtelin kuvan Mikosta ja Mulperista kangastusseilla ja tikkasin reunat vielä koneella.



tiistai 26. heinäkuuta 2011

Kun mikään ei riitä

Sukupolveamme syytetään liiasta oman edun tavoittelusta ja hyvinvointiyhteiskunnan vaarantamisesta. Viimeksi olen lukenut Jari Sarasvuon kriittisen kannanoton aiheiseen liittyen. Eipä ole meilläkään enää puhtaat jauhot pussissa.

Meillä oli koulutusta vastaavat työpaikat, palkkaa sen verran, että oli varaa hyvään elämään, paritaloasuntoon Espoossa ja bemariin. Vaan sepä ei meille riittänyt. Kaiken päälle olisi vielä pitänyt olla aikaa elää.

Elämä = työ = elämä. Sitä yhtälöä ei aiempi sukupolvi eikä edes kasvatuksestamme päävastuun ottanut yhteiskunta muistanut kyllin painottaa. Siksipä elämme siinä harhaluulossa, että elämää on kaikki se mitä tapahtuu työajan ulkopuolella.

Niinpä päätimme jättää työmme, paritaloasuntomme ja Espoon (bemarin pidämme, tietenkin). Muutamme keskelle lapin erämaata ja aiomme lusmuilla vuoden ajan. Moiselle lusmuilulle on keksitty trendikkäämpiä nimityksiäkin: chillailu, slow living ja down shiftaus. Olemme niin in. Ja kun meidän sukupolvemme down shiftaa, ei siihen ihan mikä tahansa eräkämppä kelpaa. Meidänkin piilopirtissämme on neliöitä enemmän kuin nykyisessa paritaloasunnossa, on sähköt ja juokseva vesi, pesukone ja taulu-tv ja lentokenttä muutaman kilometrin päässä, että pääsee Helsinkiin hakemaan sushia, kun poronkäristys alkaa tympiä.

Jos sen noin kärjistää, kovin turmiollisella tiellä ollaan. Mutta onko se meidän vikamme, että joku haluaa maksaa asunnostamme hurjan paljon enemmän kuin mitä itse maksoimme kaksi vuotta sitten. Eikä me edes oltu tehty asuntoon kuin pientä pintaremonttia. Keittiö ja kylpyhuone olivat edelleen alkuperäisessä kuosissaan. Jos kauhalla annetaan niin olisihan se tyhmää lusikalla ottaa tai olla ottamatta lain.

Jätämme nykyisen elämämme 10.8. ja elämme asunnottomina sukulaisten nurkissa kunnes karkausvuosi Ivalossa alkaa 24.9. Ruotuun olemme ajatelleet palata 30.9.2012, mutta tiedä siitä sitten. Seikkailustamme voi lukea uudesta blogistani karkausvuosi.wordpress.com. Blogspot-sivusto esittelee edelleen ompeluksia ja Oton puuhia. Ellei sitten bloginpito tyssää heti alkuunsa netittömyyteen.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Kesää

Lomalla ollaan tietenkin puuhailtu kesäisiä juttuja. Ompelin kassin. Joo taas kassin. Se on hyvä aina ommella uusi kassi, kun vanha alkaa täyttyä kaikenmaailman turhanpäiväisistä kuiteista ja sälästä. Kangas kierrätetty koristetyynyliina, kaava omasta päästä.


Leivoin mansikkarahkakakun viimeisistä mansikan rippeistä. Saatiin koko laatikollinen suoraan Suonenjoelta. Otto oli innoissaan kun sai syödä mansikoita ilman rajoituksia. Monta kertaa varmisti 'Ai saanko minä syödä niin paljon kuin jaksan?'


Ja sitten mökkeiltiin. Tässä kesäpojat Otto ja pappa löhöilyhommissa. Löhöily ei kyllä ole ollenkaan Oton juttu vaan pappaa vietiin pitkin poikin mökkitonttia milloin minkäkin puuhan pariin.


Muutoksen tuulet puhaltavat, mutta niistä muutoksista tarkemmin vasta seuraavassa päivityksessä. Tarkkakorvaisimmat ovatkin varmaan jo kuulleet huhuja...


torstai 30. kesäkuuta 2011

Huomenna se alkaa!

Loma nimittäin minulla ja Otolla. Mikko koittaa sinnitellä töissä vielä kuukauden. Loman kunniaksi puuhailin päiväkotitädeille muistamiseksi nyytit Marimekon vahvasta puuvillasta. Sisällä on vielä jokaiselle pieni ylläri.



Ja tässäpä mitä puuhailtiin mökillä juhannuksena. Uuden grillin pakkauslaatikko näytti ihan siltä, että se halusi muuttua autoksi. Ja pitihän se bensa-asemakin saada, että liikkeelle pääsee.


torstai 23. kesäkuuta 2011

Vink Vink!

Tässä vinkki kaikille, joilla on liikaa raparperia. Uskon, että kaikilla, joilla on raparperia on sitä liikaa. Ihanan raikas raparperimehu:



1 l raparperia paloina

1/2 l vettä

1 dl sokeria

1/2 sitruunan mehu


Valitse mahdollisimman punavartisia raparpereja. Anna kiehua hiljalleen puoli tuntia. Siivilöi, jäähdytä ja juo.


Joo joku voi olla sitä mieltä, ettei raparperimehu mikään uusi ja mullistava keksintö ole. Mutta kyllä se minulle on, ainakin tällaisessa pienimuotoisessa muodossaan ja ettei sekaan ole pakko laittaa mansikkaa vaan sen sijaan lisää kirpeyttä sitruunasta.




Hyvää Juhannusta kaikille!


tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kesä ja kalsarit

Rikoin taas yhden lupauksen. Ompelin alusvaatteita, vaikka olen ajatellut, että hullun hommaa moinen. Kangasvarastoa siivotessa totesin, että minulla on hillittömästi trikootilkkusia, joista ei oikein muuhun riitä kuin ehkä juuri ja juuri pienen pyllyn peitoksi.


Kaavan nappasin täältä. Etualan vihreät pääsivät heti koekäyttöön ja hyvin tuntuivat istuvan. Kenties pitää vielä muutamat tekaista, kangasta ainakin on.


keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Iän mukanaan tuomia etuja...

Kirjoittelen jälleen muistiin pari sanaa Oton unista. Pojan unet tai ainakin hurjat sellaiset ovat melkoisen eläinpainotteisia; niissä seikkailee leijonia, susia, koiria ja isoja apinoita. Otto tajuaa jo että kyse on vain unista, oman selityksensä mukaan eläimet ovat hänen silmissään ja kun silmät avaa ne menevät pois. Nyt Otto ei ole pariin yöhön nähnyt mitään jännittävää ja tänä aamulla poika totesi: Kun on 3 vuotta ei ole enää leijonia silmissä.


maanantai 13. kesäkuuta 2011

3 vuotta täynnä!

Otto täytti sunnuntaina 3 vuotta. Synttärijuhlat vietettiin kotosalla helteisessä säässä ja vieraaksi saapuivat pappa, mummu, Marika-täti, Petteri-kummi, Elina, iso-mummi, vaari, mummo, Hannu-kummi ja Krista. Kakun suhteen Otto esitti pari viikkoa sitten melkoisen mahdottoman toiveen, mutta kyllähän me keino keksittiin, millä toive saatiin toteutettua. Tässäpä tämä, Pikachu-kakku:



Kuva on siis koostettu m&m -suklaarakeista. Täytteenä banaania ja sitruunavaahtoa. Ja näin sammuvat kynttilät:



Lahjoja tuli paljon mm. polkupyörä, trukki, pikkuruisia patoja ja pannuja, muovailumuovia, pelejä, uimaleluja, kalastustarvikkeita ja vesipyssy. Juhlat päättyivätkin vauhdikkaaseen vesisotaan!



Kiitos kaikille vieraille!


tiistai 17. toukokuuta 2011

Lempimusaa

Tässä talteen Oton top 3 lempikappaleet tällä hetkellä.

1. Cheek - JippiKayJei 'Tämä on minun paras laulu' sanoo Otto ja osaa sanat hämmästyttävän hyvin.

2. Jare & VilleGalle - Häissä Tähänkin on sanat tosi hyvin hallussa.

3. Munamies - Pomppufiilis Munamies on ollut Otonkin lemppari heti ensiesiintymisestään lähtien. Jos munamies olisi lähetetty euroviisuihin niin kyllä olisi tullut sekin voitto Suomeen.

Nousussa: Finnish Hockey Mafia feat. Antero Mertaranta - Taivas varjele! Olivat eilen opetelleet isin kanssa sanat. No tottakai!

maanantai 9. toukokuuta 2011

Osasin!

Ensin hieman piikeilyä. Ei tullut typo vaan Otto puhuu noin. P ja K vaihtavat aina paikkaa. Siksipä meillä puhutaan päkyistä ja pokkakuoriaisista. Kuvassa esittelyssä myös tarpeeseen pikapikaa ommeltu kevätpipo. Suklaanruskeaa ja valkoista tasaraitaa. Sopii hyvin Ticketin ulkoilupukuun.


Pidin lupaukseni ja ompelin jätkälle farkut. Samalla myös rikoin lupaukseni, sillä monesti olen vannonut etten farkkuja ala ompelemaan. Nyt sekin on tehty ja hengissä selvisin. Hienot tuli.

Kangas on kierrätetty isimiehen haaroista ratkenneista farkuista. Kaava Suuri Käsityölehti (8/06). Mutta taas hiukan muokaten.



Yksityiskohtina koristenauhoja, joihin voi sitten vaikka laittaa jotain työkalua roikkumaan.

Hintaa housuille tuli n. euron verran. Tässä vielä takaa.

Loppuun pari pikkuista pupu-kassia, jotka väsäsin raitapossujen seuraksi onnenpyörävoitoiksi Oton päiväkodin kevätriehaan, jota vietetään 14.5.






maanantai 2. toukokuuta 2011

Loistavaa!

Seuraavana uusista mari-kankaista pääsi käsittelyyn fosfori-mustaraidallinen. Tästä tuli yökkärisetti.

Öiseen käyttöön tämä sopii erityisesti siksi että siinä on eräs aika loistava yksityiskohta. Kun valot sammuvat, tähdet valaisevat tien unten maille. Taikaa!


Sitten taas yksi raitapaita. Lupaan että seuraavaksi etsin jonkin housukaavan ja teen pojalle parit farkut. Mutta nyt tuli idea tällaiseen. Minulta löytyi raitojen väriin sopivia mikrofleecetilkkuja ja mietin pitkään miten niitä paidassa hyödyntäisin, kunnes sytytti, että nuohan ovat ihan Puuha-Peten kissan värit.

Aplikaation teko oli melko rasittavaa, konekin meinasi ylikuumentua. Vähän vetää kurttuun kun en jaksanut laittaa enempää tukikangasta. Ja tuo pieni lintu piti laittaa peittämään jostain ilmestynyttä tussitöhryä. Aika ihku kuitenkin. Kooltaan taas iso eli syksyä odottamaan, jos vaan malttaa.


Ps. Tässä vielä tuulessa temmattu kuva siskosen mekosta tositoimissa eräissä sukujuhlissa.