tiistai 26. heinäkuuta 2011

Kun mikään ei riitä

Sukupolveamme syytetään liiasta oman edun tavoittelusta ja hyvinvointiyhteiskunnan vaarantamisesta. Viimeksi olen lukenut Jari Sarasvuon kriittisen kannanoton aiheiseen liittyen. Eipä ole meilläkään enää puhtaat jauhot pussissa.

Meillä oli koulutusta vastaavat työpaikat, palkkaa sen verran, että oli varaa hyvään elämään, paritaloasuntoon Espoossa ja bemariin. Vaan sepä ei meille riittänyt. Kaiken päälle olisi vielä pitänyt olla aikaa elää.

Elämä = työ = elämä. Sitä yhtälöä ei aiempi sukupolvi eikä edes kasvatuksestamme päävastuun ottanut yhteiskunta muistanut kyllin painottaa. Siksipä elämme siinä harhaluulossa, että elämää on kaikki se mitä tapahtuu työajan ulkopuolella.

Niinpä päätimme jättää työmme, paritaloasuntomme ja Espoon (bemarin pidämme, tietenkin). Muutamme keskelle lapin erämaata ja aiomme lusmuilla vuoden ajan. Moiselle lusmuilulle on keksitty trendikkäämpiä nimityksiäkin: chillailu, slow living ja down shiftaus. Olemme niin in. Ja kun meidän sukupolvemme down shiftaa, ei siihen ihan mikä tahansa eräkämppä kelpaa. Meidänkin piilopirtissämme on neliöitä enemmän kuin nykyisessa paritaloasunnossa, on sähköt ja juokseva vesi, pesukone ja taulu-tv ja lentokenttä muutaman kilometrin päässä, että pääsee Helsinkiin hakemaan sushia, kun poronkäristys alkaa tympiä.

Jos sen noin kärjistää, kovin turmiollisella tiellä ollaan. Mutta onko se meidän vikamme, että joku haluaa maksaa asunnostamme hurjan paljon enemmän kuin mitä itse maksoimme kaksi vuotta sitten. Eikä me edes oltu tehty asuntoon kuin pientä pintaremonttia. Keittiö ja kylpyhuone olivat edelleen alkuperäisessä kuosissaan. Jos kauhalla annetaan niin olisihan se tyhmää lusikalla ottaa tai olla ottamatta lain.

Jätämme nykyisen elämämme 10.8. ja elämme asunnottomina sukulaisten nurkissa kunnes karkausvuosi Ivalossa alkaa 24.9. Ruotuun olemme ajatelleet palata 30.9.2012, mutta tiedä siitä sitten. Seikkailustamme voi lukea uudesta blogistani karkausvuosi.wordpress.com. Blogspot-sivusto esittelee edelleen ompeluksia ja Oton puuhia. Ellei sitten bloginpito tyssää heti alkuunsa netittömyyteen.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Kesää

Lomalla ollaan tietenkin puuhailtu kesäisiä juttuja. Ompelin kassin. Joo taas kassin. Se on hyvä aina ommella uusi kassi, kun vanha alkaa täyttyä kaikenmaailman turhanpäiväisistä kuiteista ja sälästä. Kangas kierrätetty koristetyynyliina, kaava omasta päästä.


Leivoin mansikkarahkakakun viimeisistä mansikan rippeistä. Saatiin koko laatikollinen suoraan Suonenjoelta. Otto oli innoissaan kun sai syödä mansikoita ilman rajoituksia. Monta kertaa varmisti 'Ai saanko minä syödä niin paljon kuin jaksan?'


Ja sitten mökkeiltiin. Tässä kesäpojat Otto ja pappa löhöilyhommissa. Löhöily ei kyllä ole ollenkaan Oton juttu vaan pappaa vietiin pitkin poikin mökkitonttia milloin minkäkin puuhan pariin.


Muutoksen tuulet puhaltavat, mutta niistä muutoksista tarkemmin vasta seuraavassa päivityksessä. Tarkkakorvaisimmat ovatkin varmaan jo kuulleet huhuja...