maanantai 28. marraskuuta 2011

Mitä mieleen juolahtaa

Joululahjavalmistelujen lomassa tulee tehtyä kaikkea mahdollista. Sain ommeltua valmiiksi joulusukat, jotka aloitin vuosi sitten. Nyt ne pääsivät ikkunaan roikkumaan. Muuten koitan malttaa mieleni ja jättää isommat joulukoristelut joulukuulle.
Pienistä tilkkusista valmistin pupupeiton; jotakuta pientä poikaa odottamaan. Jos olisi jotkin sopivat markkinat voisin näitä yksittäiskappaleita käydä myymässäkin, mutta eipä ole osunut silmään. Tai sitten pitäisi jaksaa puuhata profiili etsyyn tai taitomaahan. Joulupuu-keräykseenkin olisi materiaalia, mutten taida tänä vuonna saada lahjoja toimitettua mihinkään.

Lisää osoitteettomia ompeluksia. Ylisöpö kassi. Koitan pitää näppini erossa, koska itselläni on kasseja riittämiin. Piti vaan ommella kun iski kassi-innostus.

Kävin paikallisella kirpputorilla katselemassa, ja sielläpä olikin jonkun ompelijan jäämistöä halvalla. Mitään en olisi tarvinnut mutta pakko oli ostaa. Toivotaan, että näistä se idea sitten lähtee.



perjantai 18. marraskuuta 2011

Kilttejä lintuja välillä

Akuuttia tarvetta tai ei halusin pojalle jotain uutta kyläilyvaatetta jouluksi. Niinpä tein syksyllä ostamastani punaisesta tasaraidasta lintupaidan. Tälläkertaa ei vihaisia lintuja, vaan punatulkkusia. Kuva-aiheen olen aikoinaan ottanut talteen jostain netin syövereistä, nyt piirsin sen kangastusseilla paitaan. Pahoittelen valokuvan huonoa laatua.

Maa on ollut täällä valkea jo muutaman päivän. Telkkaria katsoessa olen nitkuttanut valkoisesta mohairista huivia, nyt se on valmis. Taidan pitää itselläni, on niin ihanan prinsessa. Huivi on neulottu ja reunapitsi virkattu.

Laitoin reunapitsin laitaan vaaleanpunaisia lasihelmiä painoksi. Ohje yhdistelty monesta jo aiemmin käytämästäni.

Eiliseltä Rovaniemen matkalta löytyi materiaalia joululahjoihin, trikoita Eurokankaasta ja Marimekosta. Vaan kenen lahjoiksi ne muotoutuvat... sen näkee aattona.




keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kaikkea hupsua

Pojalla ei nyt ole akuuttia vaatetarvetta, joten olen tehnyt paljon kaikkea hupsua. Isäni vierailun ajan ompelukone oli nurkassa, joten virkkasin tuliaisiksi saamastani Amigurumi-kirjasesta hassun virtahepon. Menee talteen odottamaan sopivaa omistajaa.

Sisko antoi syksyllä mukaani perintökankaan, joka oli ilmeisesti ikkunaverhona haalistunut ja haprastunut. Siskon tuumailujen mukaan siitä syntyi huivi. Kirsikkakuviot vaativat seurakseen pompulanauhaa, jota löysin edullisesti Tilpehööri -nettikaupasta. Suosittelen, toimitus oli nopea.
Television ääressä syntyi lastenkoon kaulahuivi tytönväreissä, käyttäjää ei ole, mutta luotan siihen, että sellainen jostain joskus vielä ilmaantuu. Siis talteen odottamaan.

Jostain tämäkin idea lähti. Vauvanlelu. Keskellä Marimekon karkulainen, reunoilla nauhanpätkiä näprättäväksi ja sisällä rapisevaa muovia. Talteen odottamaan.

Eikä tässä vielä kaikki hupsutus... kuvailen lisää myöhemmin.



lauantai 5. marraskuuta 2011

Pohjoisen poika

Mitä kuuluu Otolle?


Espoossahan Otto ehti olla kaksi vuotta päiväkodissa. Vaikka päiväkodit ovat saaneet mediassa arvostelua osakseen, meillä ainakin on hyviä kokemuksia. Puutarhurin päiväkodissa oli mukava henkilökunta, monipuolista hauskaa toimintaa lapsille ja kivoja kavereita. Otto oli alusta asti päiväkodissa kuin kala vedessä, tykkäsi selvästi menosta ja meiningistä.

Täällä syrjäseudulla pojalla on ikävä kavereita ja siksi viikon kohokohta on seurakunnankerho. Sieltä löytyy kevereita autokilpailuja ja palomiespuuhia leikkimään.

Otto viihtyy hyvin metsäretkillä. Luonnossa mielikuvitus lentää; isot kivet ovat laivoja, kivenkolot kotiluolia, pitkät kepit hyviä onkia, kaatuneet puut moottoripyöriä ja kannot mönkijöitä. Otto jaksaa pitkänkin retkipäivän kunhan välillä tankataan nuotiolla käristettyä makkaraa, kaakaota ja keksiä. Retken kruunaa isin kalansaalis.

Toinen mielikuvitusta kutkuttava paikka on yläkerta, jonka olen vallannut ompeluitani varten. Siellä on laatikoittain tilkkuja, nauhoja, nappeja ym. tilpehööriä, jonka parissa poika tykkää puuhastella. Erilaisiin pitseihin pukeutuneena voi mm. esittää naisteatteria.

Kotosalla lempileikki on edelleen 'Aja sinä autoja minulle, niin minä ajan ne parkkiin'. Uusin innostus on Afrikantähtipeli; Otto on myös melko haka Angry Birdsissä. Kerhoaskartelujen lisäksi, askartelemme myös kotona; vessapaperirullaeläimiä on jo aika lauma.

Jokapäiväinen retkikohde on postilaatikko, jonne on matkaa reilu puoli kilometriä suuntaansa. Tämä matka on monesti Oton oma Via Dolorosa; usko ja toivo loppuu kesken matkan. Otolla on myös oma postilaatikko omassa huoneessaan. Sinne 'postipate' tuo herkkuja, tehtäviä ja muita metkuja pojan nukkuessa.

Jotta kai tuo poika täällä vuoden viihtyy. Kuten Mikko sen kauniisti muotoili 'ei Otto hirveän usein ole seisonut pihalla huutamassa 'Lähdetään autolla pois täältä Lapista!'. Papan viikon vierailu oli huippu juttu ja nyt poika odottaa Joulua ja lentomatkaa etelä-Suomeen.