Kaulureita

Tänään tuntui siltä, että kesä on vihdoin luovuttanut paikkansa syksylle, oli niin kylmä koko päivän. Niinpä heti töistä kotiuduttuani ompelin Otolle ehdottomaan tarpeeseen trikoisen kaulurin. Kun omasta päästä ottamani kaava tuntui sovituksessa onnistuneelta, ompelin samantien toisenkin:

Pipipäivä

Taas se on kipeä. Edellisestä flunssasta on vain kaksi viikkoa, hyvä kun ehti nenä välissä kuivua. Viime yönä alkoi kuume. Ja minä kun luulin että nyyttikavereiden kanssa kahvittelu ja puistoissa pyöriminen olisi kartuttanut Oton vastustuskykyä. Mutta niin se vaan sitten meilläkin menee sairastaen tämä päivähoidon alku. Nyt pöpiläinen nukkuu tuossa viekussa sohvalla. Siitä tietää että on tosi pipi kun ei muuten nukahtele muualle kuin sänkyyn.

Lahjaksi pienelle tytölle

Eräästä Oton nyytti-kaverista tuli alkuviikosta isoveli. Ompelin jo hyvissä ajoin vauvalle lahjuksen kun todennäköinen sukupuoli oli tiedossa. Tyttö tuli kuten pitikin joten nyt pistän kietaisumekon ja ruokalapun postiin (molemmissa kaavat ihan omasta päästä):

Otto ymmärtää

Oton kehityksestä sen verran, että pikku-pöpis ei siis vielä ole osoittanut puhelahjoja, ei yhdenkään sanan verran, mutta Otto kyllä ymmärtää koko joukon sanoja kuten tutti, kenkä, lentokone, auto, auki, kiinni, kansi, ovi, vaippa, maito, ruoka, jalka, sukka, maha, napa, silmä, korva, nenä, suu, koira, kissa, ankka, kirja... ja käskyjä/sanontoja kuten ei saa, varovasti, istu alas, tutti pois, suu auki, vaihdetaan vaippa, hyvää yötä, nukkumaan, hei hei...

On jännää miten tarkkaan Otto ottaa mallia siitä mitä me isommat teemme ja oppii kerrasta kunkin tavaran käyttötarkoituksen. Remonttipuuhia seurailleena Otto osaa käyttää monia työkaluja. Ruuvimeisseli on yksi lemppareista; Otto pyörittelee ruuvimeisseliä hyvin keskittyneesti kaikkien löytämiensä ruuvien päällä. Viime sunnuntaina istutimme Oton kanssa kukkapenkkiin tupaantuliaislahjaksi saamiani narsissin ja krookuksen sipuleita, minulla oli oma istutuslapio ja Otolla oma. Ihan vahingossa heitin ensimmäisen multa kauhallisen itseni päälle. Otto matki tekoani salamana ja oli kohta ihan mullan peitossa. Kyllä pöpis sitten pikkuhiljaa ymmärsi että lapiolla piti oikeasti tehdä jotain ihan muuta ja niinpä vasta istutetut sipulit ovat vaarassa joka kerta kun Otto heiluu pihalla lapion kanssa. Huvittavaa on myös seurata ruokapöydässä miten Otto matkii kaikkia Mikon tekosia: nenän rapsutusta, käsien heilutusta puhumisen lomassa ja jopa aivastuksia...

Elämä voi muuttua

Kukkuu. Kuka asuu kelossa?

Kolmen viikon yhteinen loma on nyt takana. Vietimme loman alkupuoliskon vuokramökissä Kittilässä. Mukana reissussa olivat myös siskonen, Carlos ja Mikon veli. Pohjoisessa marjastimme, kalastimme ja huiputimme tunturin. Ottokin viihtyi hyvin ja kesti pitkät automatkatkin sitkeästi. Loman jälkipuoliskolla on shoppailtu, mökkeilty ja viimeistelty asuntoa sekä pihaa.

Mutta nyt siis loma on ohi ja paluu erilaiseen arkeen koittanut. Minä olin tänään ensimmäistä päivää töissä ja Otto päiväkodissa. Otto ehti jo tutustumiskäynneillä saada tarhasta flunssapöpön mutta vuotavasta nenästä huolimatta urhea pikku pöpis oli ollut päiväkodissa kuin kala vedessä. Kaikki oli sujunut hienosti; syömiset, nukkumiset, pottailut ja ulkoilut. Aamuinen eron hetki vaikutti olevan minulle huomattavasti haikeampi kuin pöpiläiselle.

Saapa nähdä alkaako tämä uusi arki jossain vaiheessa painaa, mutta ainakin ekan päivön perusteella hyvältä tuntuu.