Vannomatta paras

Ajattelin aiemmin, etten koskaan olisi niin hullu, että alkaisin ulkovaatteita itse väsäämään vaan kuinkas sitten kävikään... mitä nopeat edellä sitä hitaat perässä. Kaikki muut käsityöbloggaajat ovat jo aikaa sitten ommelleet ns. välikausivaatteita ja pakkohan se sitten oli minunkin yrittää.

Tuloksena syntyi Muumi-takki, kaava Suuri Käsityölehti 8/2007, kangas ihan vaan puuvillaa, vuorena marimekon trikoota, paitsi hihoissa ja taskuissa mustaa vuorikangasta. Ohjeesta poiketen taskuissa nepparit, vetoketjussa tuollainen tuulensuojakaitale tms. ja helmassa kuminauhaa. Muumipeikko painettu sabluunan avulla valkoisella kangasvärillä ja reunat mustalla kangastussilla. Kaikki tarpeet kaapin perukoilta, vain vetoketjun jouduin ostamaan eli takin hinnaksi tuli n. 3 euroa. Koitan saada takista myös in action -kuvia myöhemmin. Niin ja nyt kun vauhtiin päästiin, niin täytyyhän se tehdä settiin sopivat ulkoiluhousutkin.

Sitten hiukan leipomuksia. Pääsiäiseksi perinteinen rahkapiirakka.

Ja Kodinkuvalehden ohjeella olutleipä, joka olisi kyllä kaivannut hieman enemmän suolaa ja siirappia.

Päivän oivallus

Luulin jo että on uranvaihto edessä, lateksi/vinyyli/nitriili -allergia puhjennut, kun sormia on viime päivinä kutittanut. Vain oikean käden sormia, eikä mitään ihottumaa näkyvissä. Tänään havaitsin että kutiavat kohdat ovat tismalleen samat jotka osuvat kynään kirjoittaessa, ja mikäpä minulla olikaan kädessä: kauttaaltaan metallikuorinen kuulakärkikynä. En sanoisi kirjoittavani päivittäin paljon, mutta ilmeisesti riittävästi, että vanha tuttu mikälie-metalli-yliherkkyys on ottanut nokkiinsa. Tämä oli siis päivän oivallus.

Eilen kotimatkalla kyselin Otolta, mitä päiväkodissa oli ollut ruoaksi. "Keittoa" vastasi Otto. Kysyin "Mitä keittoa?". "Kinkku-keittoa", kuului vastaus. Nyt tarkistin päiväkodin ruokalistan, kalakeittoa oli ollut ruokana, että ei tuo pojan selostus ihan pieleen mennyt.

Teräviä huomioita

Otto huomioi kovasti maailmaa. Kaipa poika on sitä tehnyt jo kauan mutta nyt ilmaisee huomionsa ääneen, ja ne huomiot pistävät monesti hymyilyttämään:

Aamulla kylppärissä poika huomasi, että "Äiti piirtää naamaan", koitin siinä sitten selittää syytä kummaan käytökseeni ja vastaukseksi sain toteamuksen "Piirtää paperiin", se olisi toki paljon järkevämpää.

Kaupassa Otto tutkaili ostoskärryjen sisältöä ja tuumasi "Paljon jugurttia".

Muumilaulujen kuunteleminen on pojan mieleen. Ottoa ihmetyttää kappale jossa lauletaan "Nuuskamuikkunen ei halua, ei junaa, autoa, ei mopoa...". "Ei mopoa" Otto toistelee, itse poika kelpuuttaisi varmasti kaikki moottoriajoneuvot. Laulu jatkuu "... kun hän matkaa muilla mailla, tarkkaa määränpäätä vailla, matkalippua ei tarvita." Tähän Otolla on myös selvä mielipide "Tarttee tuttia". Tarina ei taida kertoa tarvitseeko Nuuskamuikkunen reissuillaan tuttia, kenties...

HIFK

Isin yksimielisellä päätöksellä Otto kannattaa HIFKiä. Isi tilasi netistä kangasmerkin ja äiti ompeli sen ympärille hupparin.Kangas on mukavan paksua gollegea Eurokankaasta, huppu ja taskut vuoritettu verkkarikankaan jämäpaloilla. Kaava omasta päästä. Niin ja taakse Oton 'pelinumero' eli syntymävuosi 08. Kyllä Otto sentään tietää mitä jääkiekko on kun käytiin tänä talvena muutaman kerran jääkiekkoa/-palloa pelaamassa. Otto tepsutteli jäällä ihan vaan kengillä ja huitoi mailalla.

Nyt pöpsi on mahataudissa, meillä aikuisilla ei ole vielä oireita, mutta kai se on vain ajan kysymys koska puhkeaa meilläkin... kurjaa.

Messuilta

Kävin viime viikonloppuna ihan yksikseni hiukan kaupungilla ja Kädentaitomessuilla Wanhassa satamassa. Eipä sieltä paljon mukaan tarttunut, mutta hiukan nappeja ja pala ihanaa puuvillakangasta kuitenkin. Ompelin kankaasta Otolle tarhakassin, joka on vuoritettu mustavalkoisella tasaraitatrikoolla, vaikkei kuva sitä kerrokaan.Ostin myös pari kerää monissa muissa blogeissa ihastelemaani flipflop-lankaa ja virkkasin toisesta pienen pussukan, jonka vuoritin tuolla samaisella eläin kankaalla. Tai siis ajattelin että eläinkangas tulee pussukan sisäpuolelle, mutta näyttikin paljon paremmalta toisin päin. Siirsin Oton leikkieläintarhan asustelemaan pussukkaan.

Otto höpisee paljon, sellaisia 2-3 sanan lauseita. Sanojen lausunta ja taivutus ei toki aina ole ihan kohdallaan, mutta kyllä siitä selvän saa. Tosin poika höpisee välillä ihan kummia. Oton mielestä asunnossamme majailee kissa tai ainakin poika kovin koittaa selittää "Kissa meni piiloon/karkuun." Lisäksi "Mummu tuli" aika usein kylään vaikkei ketään näy missään. Söpöä on, että kämmenet ovat Oton sanastossa lapaset. Puheen myötä Otto on myös alkanut haluamaan tarkasti tiettyjä juttuja "Haluaa maitoa/keksiä/mehua/lakua." "Haluaa piirtää/paperia." "Mennään autolla/bussilla." niin ja "Äiti herää! Mennään kolaamaan!" klo. 8 sunnuntai aamuna.

Vauvalahja

Tällainen mekkonen lähti postissa entisen työkaverin vastasyntyneelle tyttöselle. Kangas mukavan pehmeää joustofroteeta, kaava oma.