Se on pienestä kiinni tuntuuko päiväkotiin meno pienestä pojasta aamulla kivalta vai tosi kurjalta. 99% aamuista se on kivaa. Tällä viikolla on ollut kurjaa...
- Paras kaveri on koko viikon lomalla
- Toiseksi paras kaveri on kipeänä
- Kesäaikaan siirtyminen on sekoittanut unirytmiä, aamulla väsyttää
- Yskittää hiukan
- Aamuvuorossa on Oton mielestä ei-niin-kiva hoitotäti
- Hoitotäti kyselee liikaa heti kättelyssä
- Isompien ryhmän pojalla on uusi pikkuauto, jota Otto ei saa katsoa
- Harmistuksen hetkellä hoitotäti ehdottaa syliin tulemista
Minä toimin hoitotätien mielestä väärin, kuiskin Oton korvaan ’Älä välitä tuosta tädistä, mene vaan leikkimään niin ei se sinua ahdistele, ei tartte mennä syliin.’ Ja annan halin ja toisen... ja kymmenennen ja vielä viimeisen. Ja kun poikaa vieläkin harmittaa istun päiväkodissa Otto sylissä. Täti sanoo ’Ehkä olisi paras, että sinä lähtisit.’ En suostu. En ymmärrä miten se olisi paras, että jättäisin pojan ei-niin-kivan hoitotädin, ei-niin-kivaan syliin huutamaan. Niinhän ne sanoo, että kyllä se pojan harmistus siitä muutamassa minuutissa hälvenee. Entäs minun harmistukseni?
Onneksi tulee kesä ja kahden kuukauden ’loma’. Ei se ihan helposti onnistu valtionlaitoksen tiukkojen sääntöjen ja auktoriteettiuskoisten laitostuneiden kanssatyöntekijöiden ikeessä...
